Yhteiskuntasopimuksen rintamalinjat?

Hallitus tavoittelee yhteiskuntasopimusta ja rintamalinjoiksi näyttävät asettuvan palkansaajat ja työnantajat. Palkansaajat on äkkiseltään helppo hahmottaa osapuoleksi, mutta työnantajat on vaikeampi tulkita yhdeksi joukoksi.  Kuka oikeastaan on työnantaja?   Pienessä yrityksessä työnantaja on omistaja/johtaja, joka kuittaa mahdollisen voiton, mutta suurissa yrityksessä johdon jäsenet ovat työnantajan edustajia, mutta itsekin palkollisia. Johto vastaa nyt hiipuvasta kilpailukyvystä ja tuottavuudesta ensisijassa sijoittajille, osakkeenomistajille.   Entä julkisella sektorilla? Työnantajien edustajien takaa löytyy lopulta kansalaiset, veronmaksajat.

Palkansaajien intressi on työllisyydessä, palkassa, työajassa, työolosuhteissa jne.  ja tässä heitä edustaa ammattiyhdistysliike. Mutta palkansaajillakin on myös kansalaisintressit; nouseeko päivähoitomaksut, saako lapsi koulutuksen, nousevatko lääke- ja lääkärikulut, joukkoliikennemaksut, asumiskulut,verot jne. He tuntevat huolta työllisyydestä, ja mieltävät hyvin viennin kilpailukyvyn kohtalon kysymyksenä talouden kehitykselle. Samat asiat kohtaavat työnantajia ja heidän edustajiaan kansalaisina.

Mielletäänkö tavoitellun yhteiskuntasopimuksen rintamalinjat nyt liian yksioikoisesti, kun sanotaan, että molempien osapuolien on mahdollisessa sovussa menetettävä ja saatava yhtä paljon!?  Ei selkeitä osapuolia edes ole, vaan kaikki kuuluvat useaan joukkoon, vaikka joukko-oppi onkin unohdettu asia.  Varmaa on vain se, että ellei sopua merkittävistä muutoksista löydetä, kaikissa joukoissa hävitään.  Olisi toivottavaa, ettei mikään taho asettaisi  ehdottomia kynnyskysymyksiä näin kaikkia koskettavan, yhteisen ratkaisun löytämiselle!