ASUTETAAN SUOMI TASAPAINOISESTI!

HS kertoo tänään, että pääministeri Sipilä totesi eilen puoluevaltuustolleen: ”Uskoni siihen, että koko Suomi voidaan pitää asuttuna verrattuna Ruotsin keskittämiseen, on vahva.” Totta on, että Ruotsin pohjoisosista valot ovat sammuneet jo ajat sitten. Ruotsissa valittua linjaa puoltaa valtavirta taloustieteilijöistäkin. Tämän vahvistaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Mika Maliranta toteamalla ”ei tässä ole erimielisyyttä juuri ollenkaan”. Heikkoja signaaleja löytyy kuitenkin sen puolesta, että myös ”maantieteellisiä resursseja voitaisiin maksimaalisesti hyödyntää”, esim. metsätaloudessa ja matkailussa.

Ristiriidan kanssa on eletty niin kauan, että olisi jo aika avata kiihkoton keskustelu faktoista ja mahdollisuuksista. Tuskin kukaan uskoo, että Suomea voidaan pitää tasaisesti asuttuna, mutta  tavoitteeksi voisi asettua tasapainoinen eläminen niin, että suurempien urbaanien aluekeskusten ympärille rakentuisi pienempiä keskuksia. Kaupungistuminen on globaali trendi, joka seuraa teknologian kehityksestä ja elinkeinoelämän rakennemuutoksista, mutta se on myös maaseudun mahdollisuus!

Keski-Euroopassa kylät ovat muodostuneet tiheänä asutuksena kirkon ympärille hevosmatkan päähän toisistaan. Se on mahdollistanut molemmista suunnista maatilan hoidon ja silti yhteisen kyläelämän jopa joissakin kylissä kiviaidan sisällä. Suomalaiset kaipaavat enemmän tilaa ympärilleen ja sen saunaveden puhtautta vieraista lastuista. Mutta keskittymistäkin tarvitaan. Ei voi ajatella, että esim. vanhusten luona käytäisiin päivittäin, jos matka on 50 km kirkolta!? Kotihoitaja suoriutuisi vain parista kotikäynnistä päivässä. Palvelujen perässä on pakko muuttaa tai siirtyä palvelutaloon. Näinhän tapahtuukin.

Matkailun mahdollisuudet ovat pitkälti kiinni maaseudun maisemissa. Meillä maataloustuki kohdistuu lähinnä vilja- ja karjatalouteen. Entäpä, jos pellot paketoitaisiin, miten muuttuisi maalaismaisema!?  Olisiko hoitamaton vesaikko teiden varsilla yhtä hyvä myyntivaltti matkailijoille. Tuskin! Ympäristön suojeleminen vaatii jokien ja järvien rannoille suojavyöhykkeitä, mutta nekin vaativat maisemointia. On syytä keskustella siitä,  mikä maaseudulla on tärkeätä sen asukkaille ja toisaalta em. ”maantieteellisten resurssien maksimaaliselle hyödyntämiselle”.

Teknologian, erityisesti bioteknologian kehitys kiertotalouksineen luo mahdollisuuksia elävälle maaseudulle parhaiten juuri niin, että kohtuullisessa läheisyydessä (ei enää hevosmatkana arvioiden) on alueellisia keskittymiä työpaikkoja, peruspalveluja ja  -opiskelua varten ja kauempana vaativampia erikoispalveluja. Näinhän elämänmeno nytkin käytännössä järjestyy, mutta näiden faktojen pohjalta pitäisi voimavaratkin jakaa niin, että ne resurssit tulisivat sekä urbaanien alueiden, aluekeskittymien, että maaseudun kesken ”maksimaalisesti hyödynnetyiksi”.