SALASSAPITO

Ensimmäisessä pidempiaikaisessa työpaikassani kuulin esimieheltäni, että työtoverini, nuori mies sairasti parantumatonta syöpää. Esimies oli kuullut sen sairaanhoitajavaimoltaan. Muistan järkyttyneeni kahdesta syystä. Nuorellä miehellä oli kaksi pientä lasta ja hän oli aina puhunut vaimostaan ja perheestään niin kauniisti.  Puolisen vuoden kuluttua olin hautajaisissa Malmin kappelissa, jossa kevättalven aurinko paistoi ikkunan läpi etupenkille ja valaisi juuri noiden kahden pienen lapsen kasvot. Tunsin raivoa siitä kohtuuttomuudesta, jonka nuori perhe oli kohdannut.

Mutta myös esimiehen ohi suunsa puhuminen järkytti. Mitäpä, jos nuori mies olisi hakenut jotain uutta tehtävää, olisiko esimiehen vaimon kautta saatu tieto vaikuttanut hänen päätökseensä!?  Salassapitovelvollisuutta oli rikottu.

Kaupunginhallituksen esittelijänä sain joskus moitteita jäseniltä siitä, että en ollut jostakin asiasta informoinut.  Toimittaja oli soittanut ja poliitikko ei mielellään myönnä, ettei tunne asiaa. Useimmiten oli kysymys asiasta, josta päättäjän ei tarvinnutkaan tietää, koska se kuului operatiiviseen toimintaan, jolle hän oli päätöksillään antanut yleisvaltuutuksen.

Suomalaiset viranomaiset ovat antaneet virka-apua hollantilaisille tutkijoille, jotka selvittävät malesialaiskoneen alasampumista Itä-Ukrainassa. Nyt keskustellaan siitä, kuka Suomessa asiasta tiesi ja kenen olisi pitänyt tietää. Avoimuus on hyvä asia, mutta jotkut asiat vain vaativat salassapitoa. Esimerkiksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunta avustajineen ja asiantuntijoineen on jo määrällisesti niin suuri joukko, että riski tahallisesta tai tahattomasta vuodosta väkisinkin kasvaa. Ilmeisesti kuitenkaan käytännössä riskit eivät ole ainakaan lähivuosina toteutuneet!?

Salassapitovelvollisuus kuuluu mm. juristien, lääkäreiden ja sairaanhoitohenkilökunnan koulutukseen. Sitä tarvitaan myös liike-elämässä. Joskus todella mennään liiankin pitkälle. Muistan aikanaan, että Hgin kaupunginvaltuusto hyväksyi maakaasusopimuksia, joiden sisältöä se ei saanut edes nähdä. Asia oli NL:n aikana niin salainen, ettei hinta- ym. tietoja voinut edes asiasta muodollisesti päättäville kertoa!

Ymmärrän, että jonkun tiedon välittäminen medialle ennen muita saattaa tuoda etuja median kovassa kilpailussa, mutta tuskin arvostusta pitkän päälle. Luultavasti enemmän arvostusta tuo salassapito-osaaminen silloin, kun se on paikallaan laillisesti ja moraalisesti. Mutta sitä en ole koskaan oppinut ymmärtämään, miksi poliitikon pätevyyden mitta olisi se, että hän tuntee asiat mahdollisimman yksityiskohtaisesti!? Ne ajat ovat takana, jolloin poliitikot kiersivät tupailloissa kertoen, miten asiat ovat. Silloin arvovalta kasvoi siitä, että saattoi livauttaa samalla jotain salattuakin tietoa. Mutta nyt tieto on kaikkien saatavilla ja poliitikoilta ja päättäjiltä edellytetään enemmänkin ratkaisukykyä saatavissa olevan tiedon pohjalta.

Salassapitovelvollisuus vaatii malttia, mutta myös osaamista ja ymmärrystä siitä, että sen rikkominen saattaa olla laiton tai moraaliton teko!

Merkelin linjoillako!?

En tunne Saksan enkä EU:kaan poliittisten päättäjien arvoja niin hyvin, että voisin katsoa sitoutuvani kenenkään linjavalintoihin ja Saksan liittokanslerin Angela Merkelinkin laskevan suosion kohdalla olen enemmänkin huolissani niistä arvoista, joita näyttää tulevan tilalle.

Joitakin kertoja olen kyllä tuntenut samanmielisyyttä seuratessani Angela Merkeliä. Kymmenisen vuotta sitten osallistuin Warsovassa EPP:n kokoukseen, jossa paikalla olivat eurooppalaiset EPP:n puoluejohtajat. Tilaisuudessa puhui myös Lech Walesa ja sen jälkeen lavalle asettuivat istumaan puheenjohtajat käyttäen jokainen lyhyehkön puheenvuoron. Siellä oli Merkel, Bildt, Katainen, Berlusconi jne. Italiassa oli hiljattain tapahtunut maanjäristys ja Berlusconi hehkutti sitä, miten nopeasti sortunut kirkko saatiin uudelleen pystyyn. Merkelin kehon kieli kertoi, mitä hän ajatteli ja hän totesikin nuivasti, että ensin on saatava asunnoit kotinsa menettäneille. Juuri näin, ajattelin.

Pari viikkoa sitten kävin Saksassa tutustumassa saksalaiseen vanhusten palveluihin ja palvelutalojen rakentamiseen. Vierailun kohteena on Bamberg, mutta Frankfurtissa tapasimme suomalaisen naisen, joka on asunut 30 vuotta Saksassa. Kyselimme saksalaisten mielipiteitä viimeaikojen päätöksistä. Saksalaisten enemmistö on hyväksynyt Schröderin aloittaman ja Merkelin jatkaman työelämän reformin, joka on pitänyt maan työllisyyden ja kilpailukyvyn korkealla.  Pätkätyötkin kuulemma sopivat erityisesti naisille, jotka ovat osittain kotona huolehtimassa lastenhoidosta ja ruokailusta pidempään kuin meille, kun kouluissa ei tarjota lounasta. Suomessa kouluruokailu onkin vaikuttanut naisten työssäkäymiseen ja sitä kautta tasa-arvoonkin enemmän kuin osaamme ajatellakaan!  Mutta saksalaiset äiditkin haluavat pitää tuntuman työelämään, josta usein ovat pitkänkin tauon poissa.

Kun pakolaiset alkoivat virrata Eurooppaan, Merkel antoi heille rohkeasti tukensa, vaikka varmasti tiesi saksalaisten ääriainesten kääntyvän häntä vastaan.  Tunsin mielihyvää, kun eurooppalaisilla asemilla ja pakolaisten reittien varrella oli paljon vapaaehtoisia ihmisiä, erityisesti Saksassa,  auttamassa ja tukemassa.  Oli selvää, että pakolaisvirtojen jatkuessa kohdattiin myös väsymystä ja vaikeuksia, mutta Merkel on edelleen pitänyt kiinni siitä, että hädässä olevia autetaan. Tässä hän on näyttänyt selkeän eron maltillisen keskustaoikeistolaisen EPP:n ja äärioikeistolaisten välillä!

Saksassa tiedetään, että Merkelin kannatuksen hiipuminen ei taida sataa sosialistien eikä muidenkaan vakiintuneiden puolueiden laariin, vaan nousija on Vaihtoehto Saksalle -ryhmittymä. Monien historiansa tuntevien mielestä ”jäljet peloittavat”.  Ranskan porvarillisen vallankumouksen arvot vapaus, veljeys ja tasa-arvo taitavat jaksottain kulkea yhteiskuntien läpi milloin milläkin korostuksella. Sosialismissa vapaus oli suorastaan kortilla, mutta nyt se näyttää korostuvan. Vapaus on sinänsä hieno arvo, mutta pitää kuitenkin muistaa, että se ei vapauta meita vastuusta toinen toisistamme!