PROFESSORIN MUUTTOLIIKE ”RAAMIT KAULASSA”

HS uutisoi tänään fysiikan professori Tapio Ala-Nissilän osittaisesta muutosta brittiläiseen Loughboroughin yliopistoon. Hän jää kuitenkin vielä Aalto-yliopistoonkin. Otsikon luettuani ajattelin, että hienoa, kun suomalaiset professorit pääsevät työskentelemään myös ulkomaisiin yliopistoihin ja erityisen hyvä, että jää myös yhteys Aalto-yliopistoon jakamaan osaamista molemmin puolin. Mutta vakavammaksi veti se, että hän ilmoitti syyksi rahoituksen alas-ajon Suomessa, joka lopetti hänen ryhmänsä, johon oli kuulunut toistakymmentä tutkijaa eri maista.

Tapio Ala-Nissilä sanoo: ”Tuloksellisinta tutkimusta syntyy, kun parhaat tutkijat saavat riittävät resurssit ja vapauden tutkia mitä haluavat.”  Melkoinen vaatimus!? Hän muistelee myös hyvällä 90-luvun lamavuosia, jolloin tutkimuksen määrärahoja lisättiin. Taitaa vain olla niin, että nyt leikattuinakin määrärahat ovat suuremmat kuin 90-luvun alussa!?  Hän toteaa myös, että ”osansa siinä oli myös Nokian menestyksellä”. Nokian nousu ei kuitenkaan alkanut yliopiston tutkijoiden kammioista, vaan alku taisi syntyä Suomen Kaapelitehtaan/Nokian rahoittamana.!?

Media on julkaissut useita artikkeleita lähtevistä professoreista ja saanut aikaan käsityksen, että pako on todellakin jo ”muuttoliike”.  Jos näin on, siihen on pakko puuttua, mutta olisi hyvä tuoda nyt ihan numeraalisiakin tietoja näistä ”raamit kaulassa” lähdöistä. Suurin osahan haluaakin työskennellä välillä muissa yliopistoissa ja näin hankkia laajempaa osaamista.

”Raamit kaulassa” Ala-Nissilä todella lähtee. Hän kritisoi voimakkaasti yliopistoihin kohdistuneita säästöjä ja ennen muuta ilmapiiriä. Hän viittaa pääministeri Juha Sipilän  ja Aleksander Stubbin harkitsemattomiin lausumiin ”kaiken maailman dosenteista” ja professoreiden kolmen kuukauden kesälomista. Ministereiden asenteesta on Ala-Nissilän mukaan seurannut tutkitun  tiedon väheksyntää. Hän viittaa myös  Skeptis -yhdistyksen nettikeskusteluihin ja sanoo: ”Siellä toimii nyt tieteen vastainen trollausporukka”.

Koulutus, tiede ja tutkimus ovat ehdottomasti pian 100 vuotiaan Suomen suuria voimavaroja ja ansaitsee suuren arvostuksen, mutta toisaalta se on myös erottamaton osa yhteiskuntaa silloinkin, kun voimavaroja jaetaan. Sosialismissa yliopistot elivät omaa elämäänsä, mutta demokratiassa vuorovaikutus on keskeistä. Tässäkin artikkelissä Ala-Nissilä kohdistaa oikeutetustikin kovaa kritiikkiä nimiäkin mainiten poliitikkoihin, mutta vastavuoroisesti ei pidä hermostua myöskään jokaisesta nettikritiikistä!

Medialta jään odottamaan kokonaiskuvaa tilanteesta, joka näiden yksittäisten valitettavien lähtöjen pohjalta jää huolestuttavaksi.