PÄIVÄ LAKEUKSILLA

Helsingistä Seinäjoelle vie n. 2,5 tuntia, mutta siinä vauhdissa mieli ehtii hädintuskin mukaan. Kohteena oli Kauhava ja yli puolensataa Kauhavan torstai-kerholaista.

Matkan varrella Lapualla pääsin tutustumaan 70-vuotiaaseen Lapuan Ketjut -yritykseen. Yritys syntyi sotakorvaustuotannon tarpeisiin ja on kasvanut vakaasti lamavuosistakin selviten ja tarjoaa työtä jo yli 50 ammattilaiselle.  Ihan kaulaketjuista ei ole kysymys, vaan nämä ketjut ovat tärkeä osa tuotannossa niin paperi- ja metalliteollisuudessa, sahoilla, voimaloissa, merenkulussa ja kaikkialla, missä tarvitaan raskaiden massojen kulkemista tuotantoprosesseissa.  Tehdassali on siistimpi kuin meidän keittiö ja ilma puhdasta ja hapekasta, ammattitaitoiset ihmiset työnsä ääressä hyväntuulisia ja mutkattomia. Maallikko muistaa taas, että kehittynyt teknologia on bittien lisäksi myös laadukkaita tuotteita raskaaseenkin teollisuuteen.  Robotitkin on fyysisesti rakennettava.  Hieno yritys, jonka tuotteet sijoittuvat ympäri maailmaa vähäeleisesti olennaisiksi osiksi suuria tuotantokokonaisuuksia!

Pohjanmaa -elokuvasta muistamme, miten mattokutomoja perustettiin melkein joka taloon, mutta niistä elinvoimaisimmat ovat kehittyneet  parhaista materiaaleista  laatumattoja valmistaviksi tuottajiksi. Sellainen on myös Lappajärven Karvalan kylässä jo 45 vuotta toiminut Viita-Ahon mattokutomo. Kannattaa googlata ”VM Carpetin matot”!

 

Torstai-kerho on Eevan aloitteesta ja elinvoimasta syntynyt ”aikuisten naisten” yhteisö, jonka jäsenet ovat kiinnostuneita laajasti maailmanmenosta ja kutsuvat kokouksiinsa alustajia kulttuurista, terveydestä, kauneudesta, hyvästä ruuasta jne. Mahtava joukko, jonka toimin kestävyysvajeesta tulee kestävyystae!  Esille nousi mm. aiheellinen huoli maaseudun kylien tyhjentymisestä. Naisia kuunnellessa huomasi sen, että maaseudulla (Kauhava on kyllä laaja, maaseutumainen kaupunki) luetaan enemmän lehtiä ja silloin omaksutaan laajasti niitäkin asioita, jotka eivät suoranaisesti omaa elämänpiiriä kosketa. Kun taas nuoremmat, urbaanit suomalaiset hankkivat tietonsa netistä ja keskittyvät rajatummin juuri siihen, mitä itseä kiinnostaa.

Vaikuttava käynti Kauhavan lentosotakoulun perinneyhdistyksen valokuvanäyttelyssä. Kauhavalla koulutettiin puolustusvoimien lentäjät vuodesta 1937 alkaen ja kolmisen vuotta sitten toiminnot siirrettiin Tikkakoskelle. Kauhavalaisten  elämä on vahvasti sidoksissa lentosotakouluun. Syvä suru menetyksestä näkyy ihmisistä edelleenkin. Se on paljon enemmän kuin työpaikkojen menetys.  Eräs nainen kertoi sulkemisen jälkeisestä lentonäytöksestä ja totesi, että” tuntui niin hyvältä taas nähdä koneita ilmassa”. Mieleen nousi alkukesän varhaisten aamujen lintujen meteli mökkisaaressa, johon herää. Mutta jos joku veisi nuo linnut pois, niin menetys olisi korvaamaton.  Sekin jäi askarruttamaan, että jos Itämeren alueen lisääntynyt rauhattomuus olisi ollut lopettamispäätöstä tehtäessä jo tiedossa, olisiko  Kauhavan lentoyksikkö vielä käytössä!?

Päivän päätteeksi pääsin vierailemaan 1700-luvulla rakennettuun taloon, jota isäntäpari oli huolella säilyttänyt ja entisöinyt. Kaunis puutarha hyöty- ja koristekasveineen ympäröi hienoa miljöötä. Emäntä näytti osaavan ihan mitä halusi. Kodista löytyi sarja hopean värissä hohtavia  joutsenia, jotka oli valmistettu kahvipakettien päällysten alapinnasta, ryhmä savesta valettuja enkeleitä ja valoa välkkyviä raanuja ja uskomattoman taitavasti kudottuja mattoja, kaikki   emännän taidokkaasti valmistamia. Kahvipöydän kotileivonnaisia nauttiessa jäin vähän kateellisenakin ihmettelemään, miten paljon aktiiviset ihmiset saavatkaan aikaan!

 

Mietin vielä junassa istuessani, että mistä syntyy pohjalaisille tyypillinen itsetuntoinen arvokkuus, yrittäjyys ja rohkeus käydä asioihin käsiksi.  Osasyynä taitaa olla lakeus. Laukeudella syntyy sama tunnelma kuin tunturin laella ja meren äärellä ulappaa tähystäessä: näkee kauas ja isompia kokonaisuuksia!