ALUEHALLINTO JA VAALIPIIRIT YHTEEN!

Aluehallinnon uudistajat näyttävät keksineen ikiliikkujan. Meillä oli 9 lääniä ja Ahvenanmaa. Niitä oli liikaa, piti vähentää ja muodostaa valtion aluehallintoon suuremmat, vailla  yhteistä identiteettiä olevat hallintoalueet.  Nyt aluehallintoa  ehdotetaan rakennettavaksi 19 maakunnan pohjalle ja samalla taas käynnistyi keskustelu siitä, että alueita on liikaa.

Mallia etsitään muista eu-valtioista, mutta aluehallinto on kaikkialla kovin erilaista. Saksassa on osavaltiot, joilla on jopa lainsäädäntövaltaa, Ruotsissa landstinget hoitaen osittain meillä kunnille kuuluvia tehtäviä.  Omat kokemukseni pohjaavat 80-luvulta alkaen jäsenyyksiin erilaisissa aluehallinto-organisaatioissa. Regional-yhteistyö alkoi jo silloin, kun Baltian maat olivat mukana osavaltioiden kaltaisina alueina ja jatkoin Suomen edustajana AER:ssä (Assembly of European Regions). Sen jälkeen olin kymmenkunta vuotta mukana Alueiden Komiteassa.  Suomessa kokemusta karttui 7 vuoden maaherra -postilla.

Nyt keskustellaan vaalipiirien rajoista ja ehdotuksina on 9-12 vaalipiiriä. Vaalipiirien halutaan mahdollistavan ideologiset ja indentiteettinäkemykset mahdollisimman kattavasti niin, että demokratia toimii ja äänestysinto kasvaa.  Alueen identiteetillä on suuri vaikutus ehdokasasettelun onnistumiseen niin, että äänestyshalukkuus olisi korkea.

Alueiden rajat eivät tulevaisuudessakaan ole pysyviä, mutta vakain tulos saataisiin yhdistämällä vaalipiirit, valtion aluehallinto ja maakuntahallinto.  Vaalien lukumäärää voitaisiin vähentää valitsemalla aluehallinnon valtuusto kansanedustajista, tarvittaessa lisäämällä sen kokoa varalle jääneillä edustajilla.  Kansanedustajat jäisivät pois paikallishallinnosta ja profiloituisivat koko vaalipiirinsä asioihin. Valtuusto valitsisi hallituksen ja asioiden esittelijöinä toimisivat maakunnan ja aluehallinnon operatiiviset toimijat. Tämä johtaisi valtion ja kuntapohjaisen aluehallinnon tehokkaampaan yhteistyöhön.  Tämä vähentäisi myös niitä perustuslaillisia ongelmia, jotka syntyvät siitä, että maakuntahallinto ”päällepäsmäröi” kuntia, joiden voimavaroilla se toimii.

Valtion on  valvottava sitä, että lainsäädäntö ja eduskunnan säätämät kansalaisten subjektiiviset oikeudet toteutuvat. Kuntien tehtävänä on järjestää palvelut, mutta  valvontaa ei voi suorittaa kuntien kädestä syövä maakuntahallinto. Toisaalta myös valtion aluehallinnon edustajat sidottaisiin yhteistyöhön kuntapohjaisen hallinnon kanssa. Nythän aluehallinnon yksi virkamies voi kumota kunnanvaltuuston tekemän päätöksen, mikä koettelee kansalaisten käsitystä demokratiasta.

9-12 ehdotetusta vaalipiiristä löytyisi varmasti oikea määrä alueita, joilla olisi yhteinen identiteetti, olihan läänejäkin aikoinaan 9.  Yhden alueen sisällä voisi olla tarvittaessa useampikin maakunta.  Ehdotukseni vaatisi paljon kehittämistä, mutta uskon, että nyt, kun sekä vaalipiireista että aluehallinnosta tehdään päätöksiä,   niiden yhdistämistä kannattaisi harkita. Aluepolitiikkaa vahvistaisi se, että alueen kansanedustajilla olisi  asema myös koko vaalipiirinsä toimijoina. Nykyisellään se saattaa olla yhdessä kunnassa tai maakunnassa, ei useinkaan koko vaalipiirissä. Vain Helsingissä vaalipiirin ja kunnan rajat ovat yhteneväiset.