IHMINEN USKOO MITÄ TOIVOO

Otsikko taitaa olla lainaus Mika Waltarilta, mutta viittaa tässä tapauksessa Ilta-Sanomien Pekka Seppäsen kolumniin. Pekka Seppänen sanoo, että Juha Sipilä puhuu puppua väittäessään, että Suomen veroaste on ennätyskorkea muihin euroopan maihin verrattuna. Seppänen moittii muitakin poliitikkoja siitä, että puhuvat paikkansapitämättömyyksiä eivätkä ota selvää asioista.

Seppänen on ottanut selvää ja vähentää verotuksesta työeläkemaksut ja pääsee näin lähelle Saksan ja Unkarin veroprosenttia. Hän totetaa myös, että jos työeläkemaksut ovat veroja, niin eläkeyhtiöiden työeläkevarat pitää tulkita julkisiksi varoiksi. Näin Suomi ei Seppäsen mukaan ole ollenkaan velkaantunut, vaan sillä on enemmän rahaa ja arvopapereita kuin velkoja ja omaisuuden arvo kasvaa velkaa nopeammin.!?  Vaarallista puhetta meille tavikselle, jotka todella mieluusti uskomme siihen, mitä toivomme. Olisihan se ihanaa, jos Seppäsen kolumni muuttaisi velat saataviksi ja saisimme ruveta miettimään, mitä kivaa vaalien jälkeen tehdään.

Esimerkki omaisuuden arvon säilymisestä.  Pasilan asema maksoi yli 200 milj. markkaa. 90-luvun laman aikana miltei uuden aseman arvo putosi 20 milj. markkaan.  Jos sen olisi omistanut eläkevakuutusyhtiö, olisi  eläkekassan lovi melkoinen. Omaisuuden arvoa on vaikea säilyttää millään muulla tavalla kuin pitämällä pyörät pyörimässä. Tämä nähdään kipeästi esim. asuntojen arvon laskuna paikkakunnilla, joilta työpaikat ovat kadonneet.

Mutta eläkeyhtiötkö omillaan ja vain keräämässä verotuksen kautta työeläkemaksuja!?  Miksi valtio sitten joutuu vuosittain ”lahjoittamaan” työeläkeyhtiöille taitetun indeksin verran?  Työeläkkeen ostovoima pienenee, mutta ei eläkeyhtiö eläkeläisiltä pienentämäänsä ostovoimaa korvaa valtiollekaan, jolta se lainsäändännön kautta saa luvan pihistää eläkkeistä miltei koko indeksin verran!  Eläkeyhtiöt sensijaan perustavat eläkevaroilla erilaisia ”rälssisäätyjä” (Kevassa henkilöstön asuntolainat) ja ostavat johtajilleen kalliita työsuhdeasuntoja. Suomalaiset työeläkeyhtiöt ovat reaalituotoissa kansainvälisessä vertailussa hännillä, mutta ei siitä johtoa eikä hallituksia moitita, pikemminkin hyvin palkitaan.

Julkista sektoria patistetaan aivan oikein tehokkuuteen ja tuloksellisuuteen, mutta missä on eläkevakuutusyhtiöiden rakennemuutos!?  Missä vaade kansainvälisen tason reaalituotosta ja hallintokulujen karsinnasta!? Seurasin läheltä oikeudenkäyntiä eläkevakuutusyhtiön kanssa. Yhtiö käytti kohtuuttomasti (eläkkeensaajien) varoja suoranaisella jarrutustekniikalla ja vastapuolen ”murtamisella” maallikon mielestä selvässä tapauksessa, jonka yhtiö hävisi ja maksoi valtaosan vastapuolenkin oikeuskuluista. Eläkeläisenä jäin pohtimaan yhtiön tulosvastuuta asiassa. Työeläkeyhtiöt on pantava vastaamaan eläkkeiden ostovoiman säilymisestä, niin etteivät jopa keskituloiset eläkkeensaajat joudu taitetun indeksin tuloksena lopulta verovaroin rahoitetun sosiaaliturvan varaan.  Valtion viimekäden  vastuuta Seppänen ei kolumnissaan pohdi.

Tosiasiaksi jää, että elämme yli varojamme eivätkä vientituotteemme ole kilpailukykyisiä. Vain pyörien pitäminen tuottavasti liikkeessä turvaa työeläkekassojenkin varojen säilymisen. Työeläkemaksut ovat joka tapauksessa osa tuotteenhinnasta, kirjataan ne sitten veroksi tai ei!? Eikä kilpailukyky siitäkään parane, että kirjataan työeläkekassojen varat valtion omaisuudeksi.  Mitä pikemmin nähdään tosiasiat, sitä nopeammin päästään keskustelemaan toimenpiteistä. Se on sitten poliittista päätöksentekoa, mutta lähtökohdista pitäisi päästä yksimielisyyteen.