PUOLITYHJÄN KIRSTUN KIROUS

Säästötoimet tarkoittavat sitä, että kaikkeen on vähemmän rahaa kuin ennen. Poliitikot puhuvat rakenteiden muutoksesta ja siitä, että säästöt eivät tunnu, kun tehtäviä järjestellään uudelleen ja hyödynnetään digitalisaatiota, parempaa johtamista ja milloin mitäkin. Nämä toimet vaativat kuitenkin aikaa ja osaamista ja siksi palveluiden tuottajat on vallannut yleinen hämmennys.

Hämmennys näkyy puolityhjän lasin asenteena ja jonkinlaisena yleisenä torjuntana. Esimerkiksi terveyskeskukset säästävät asioita pitkittämällä. Keskellä prosessia, jossa polvi petti, koen asiaa käytännössä. Ensin lähetettiin verikokeisiin ja pyydettiin varaamaan lääkärille soittoaika. Sen vei pari viikkoa. Lääkäri kertoi puhelimessa muutamista vaihtoehdoista, jotka pitää tarkistaa, mutta ehdottaa ne tarkistettaviksi yksitellen. Lähete röntgeniin ja sitten taas soittoaika, toisen tarkistettavan syyepäilyn aiheuttama uusi verikoe vuodenvaihteeseen jne. Tällä menolla olen parin kuukauden ajaksi tuomittu neljän seinän sisälle, koska ainoa lääkitysohje tänä aikana on burana! Tämä on tulosjohtamisen heikko kohta, että omassa yksikössä tämän vuoden budjetista säästämällä siirretään kustannuksia toisille yksiköille tai seuraavalle vuodelle.

Kestävyysvajeesta selviäminen edellyttää, että  1,5 miljoonaa eläkeikäistä pysyy niin pitkään kuin mahdollista pienine kremppoineenkin  omilla tolpillaan ja kasvattaa omilla toimillaan kansantuotetta hoitamalla lapsenlapsiaan, toinen toisiaan, osallistumalla vapaaehtoistyöhön jne.   Tämä edellyttäisi työterveyshuollon tasoisia palveluja ja ennenkaikkea tohtori Kiminkisen lanseeraamaa asennetta, että potilas äkkiä kuntoon iästä riippumatta. Toivottavasti sote toteuttaa tämän!

Terveyskeskusten henkilökunta tekee varmasti voitavansa ja niin tehdään muissakin julkisen sektorin yksiköissä, mutta niihin on nyt asettunut sellainen tämän vuoden budjetista säästämisen pakko ja se osataan toteuttaa vain  asioita siirtelemällä. Kaikki, mikä maksaa, pyritään siirtämään omasta tulosyksiköstä pois tai ainakin tulevaisuuteen!

Torjuntataktiikkaa noudattavat myös eläkevakuutusyhtiöt. Seurasin vuosia oikeustapausta, jossa vakuutuksensaajan etu oli maallikon mielestä aivan ilmeinen, mutta vakuutusyhtiö syyti runsaasti rahaa oikeustoimiin kaikki mahdolliset oikeusasteet läpikäymällä, vaikka joutui meidän vakuutuksenottajien rahoista maksamaan lopulta vastapuolenkin oikeuskulut! Torjuntaa, vakuutetun nujertamista pidettiin parempana asenteena kuin vakuutetun ilmeisien oikeuksien myöntämistä!  Tämä saattaakin olla lyhyellä tähtäyksellä tuottoisa tapa, sillä harva jaksaa ja voi rahoittaakaan vuosikausien oikeudenkäyntejä, vaan luovuttaa. Olisikin mielenkiintoista tietää, mitkä ovat eläkevakuutusyhtiöiden oikeudenkäyntikulut, sillä jos lakeja ja asetuksia noudatetaan, ei vakuutusyhtiön pitäisi hävitä yhtäkään juttua!

Mutta rahakirstu on kuitenkin puolillaan! Samaan aikaan mm. Unisef kerää rahaa kertomalla, että 20 eurolla lapsi pääsee kouluun, tai ostamalla perheelle lampaan se selviää! Suomalaiset toimivat innokkaasti kehitysmaissa ja saavat varsin pienin panoksin aikaan suorastaan ihmeitä. Olen seurannut Naistenpankin työtä useiden vuosien ajan suurella innolla juuri siksi, että niin vähällä saadaan niin paljon aikaan. Miten tämä sama mahdollisuudet tunnistava asenne saataisiin kotimaahankin!  Kehitysyhteistyökin voisi osaltaan toimia myös asenneopettajana!