SALASSAPITO

Ensimmäisessä pidempiaikaisessa työpaikassani kuulin esimieheltäni, että työtoverini, nuori mies sairasti parantumatonta syöpää. Esimies oli kuullut sen sairaanhoitajavaimoltaan. Muistan järkyttyneeni kahdesta syystä. Nuorellä miehellä oli kaksi pientä lasta ja hän oli aina puhunut vaimostaan ja perheestään niin kauniisti.  Puolisen vuoden kuluttua olin hautajaisissa Malmin kappelissa, jossa kevättalven aurinko paistoi ikkunan läpi etupenkille ja valaisi juuri noiden kahden pienen lapsen kasvot. Tunsin raivoa siitä kohtuuttomuudesta, jonka nuori perhe oli kohdannut.

Mutta myös esimiehen ohi suunsa puhuminen järkytti. Mitäpä, jos nuori mies olisi hakenut jotain uutta tehtävää, olisiko esimiehen vaimon kautta saatu tieto vaikuttanut hänen päätökseensä!?  Salassapitovelvollisuutta oli rikottu.

Kaupunginhallituksen esittelijänä sain joskus moitteita jäseniltä siitä, että en ollut jostakin asiasta informoinut.  Toimittaja oli soittanut ja poliitikko ei mielellään myönnä, ettei tunne asiaa. Useimmiten oli kysymys asiasta, josta päättäjän ei tarvinnutkaan tietää, koska se kuului operatiiviseen toimintaan, jolle hän oli päätöksillään antanut yleisvaltuutuksen.

Suomalaiset viranomaiset ovat antaneet virka-apua hollantilaisille tutkijoille, jotka selvittävät malesialaiskoneen alasampumista Itä-Ukrainassa. Nyt keskustellaan siitä, kuka Suomessa asiasta tiesi ja kenen olisi pitänyt tietää. Avoimuus on hyvä asia, mutta jotkut asiat vain vaativat salassapitoa. Esimerkiksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunta avustajineen ja asiantuntijoineen on jo määrällisesti niin suuri joukko, että riski tahallisesta tai tahattomasta vuodosta väkisinkin kasvaa. Ilmeisesti kuitenkaan käytännössä riskit eivät ole ainakaan lähivuosina toteutuneet!?

Salassapitovelvollisuus kuuluu mm. juristien, lääkäreiden ja sairaanhoitohenkilökunnan koulutukseen. Sitä tarvitaan myös liike-elämässä. Joskus todella mennään liiankin pitkälle. Muistan aikanaan, että Hgin kaupunginvaltuusto hyväksyi maakaasusopimuksia, joiden sisältöä se ei saanut edes nähdä. Asia oli NL:n aikana niin salainen, ettei hinta- ym. tietoja voinut edes asiasta muodollisesti päättäville kertoa!

Ymmärrän, että jonkun tiedon välittäminen medialle ennen muita saattaa tuoda etuja median kovassa kilpailussa, mutta tuskin arvostusta pitkän päälle. Luultavasti enemmän arvostusta tuo salassapito-osaaminen silloin, kun se on paikallaan laillisesti ja moraalisesti. Mutta sitä en ole koskaan oppinut ymmärtämään, miksi poliitikon pätevyyden mitta olisi se, että hän tuntee asiat mahdollisimman yksityiskohtaisesti!? Ne ajat ovat takana, jolloin poliitikot kiersivät tupailloissa kertoen, miten asiat ovat. Silloin arvovalta kasvoi siitä, että saattoi livauttaa samalla jotain salattuakin tietoa. Mutta nyt tieto on kaikkien saatavilla ja poliitikoilta ja päättäjiltä edellytetään enemmänkin ratkaisukykyä saatavissa olevan tiedon pohjalta.

Salassapitovelvollisuus vaatii malttia, mutta myös osaamista ja ymmärrystä siitä, että sen rikkominen saattaa olla laiton tai moraaliton teko!