TULOSSA ELÄKELÄISVAALIT!

Aktiivipoliitikot tuntuvat enemmiltään vihaavan puhetta taitetusta indeksistä. Jos puhutaan eläkkeiden ostovoiman pienenemisestä, alkaa poliitikon katse harhailla ja hän menettää mielenkiintonsa.  Näinhän se on, että lapsiperheet ovat barrikadeilla päivähoitoasioissa ja kun parannusta sitten tapahtuu, heidän lapsensa aloittavat jo koulun. Opiskelijat vaativat lisää opintotukea, mutta jos se lopulta onnistuu, ovat he jo työelämässä sitä maksamassa. On oikein ja luonnollista, etteivät  työikäisten tavoitteet  vielä harhaile eläkeajassa.

Poliitikot sanovat, ettei nyt tehdä näistä mitään eläkeläisvaaleja.  Ei tehdä, mutta eläkeläisvaaleja seuraavien vuosikymmenien vaalit tulevat joka tapauksessa olemaan! Eläkeikäisiä on pian 1,5 miljoonaa ja heidän äänestysaktiivisuutensa on nuorempia korkeampi, joten vaikuttavasta ryhmästä on kysymys.  Tietysti eläkeikäisillä on muiden kansalaisten tapaan oma arvomaailmansa ohjaamassa äänestyskäyttäytymistä, mutta on asioita jotka heitä yhdistävät ja jotka puolueiden on otettava huomioon pitääkseen äänestäjänsä.  Eivät eläkeläiset suinkaan ole omassa liemessään kiehuva ryhmä, vaan heitä kiinnostaa myös tulevaisuus ja se maailma, jossa lapset ja lapsenlapset tulevat elämään.

Mutta puolueiden vaaliohjelmia  seurataan nyt  mielenkiinnolla myös eläkkeensaajien kannalta. Pj. Juha Sipilä ehdotti aktiivityötulovähennystä ja puhui 450 milj. eurosta. Se tietysti tarkoittaisi taas jo taitetun indeksin lisäksi kuilun kasvattamista erityisesti pienien ja keskituloisten eläkkeensaajien ja palkansaajien välillä. (työtulovähennys olisi tarkoittu nimenomaan pieni- ja keskituloisille.)  Viimeksi eläkkkeistä nipistettiin taitetustakin indeksikorotuksesta osa kasvattamaan kuilua. Iloinen uutinen on se, että pääministeri Aleksander Stubb linjaa blogissaan kokoomuksen pitävän kiinni siitä, että indeksitarkistukset tullaan tekemään normaalisti sekä eläkkeisiin että toimeentulotukeen. Kun muita etuuksia joudutaan vähentämään, kertaantuisi vähennysten kohdistuminen eläkeläisiin ja toimeentulotuen varassa eläviin.

Toivottavasti tämä sopii muillekin ja  kaikki mahdolliset kevennykset verotuksessa tehdään asteikoissa, niin että eläkkeidenkin ostovoima säilyy. Jos ostovoimaa halutaan lisätä nimenomaan pieni- ja keskituloisille, voidaan se yhtä hyvin asteikoissa toteuttaa. Yleensäkin toivoisi verotuksen kehittyvän neutraalimpaan suuntaan.  Verotus olisi puhtaimmillaan, jos se ei vaikuttaisi yritysten tai yksittäisten ihmisten päätöksentekoon. Mutta kun verotuksella ohjataan ihmisten kulutusta ja käyttäytymistä esim. vähennysten kautta, ollaan lopulta pääsemättömissä. Vähennyksistä ei voi luopua, vaikka asiat muuttuisivat. Niitä perustellaan oikeutetustikin sillä, että niiden mukaan on kotitalouksien ja yritysten suunnitelmat tehty. Tästä seuraa, että etuja voi ilman kapinaa vain lisätä. Muistan vielä, miten äitikulta keräsi kenkälaatikkoon apteekkikuitteja ja ne piti välttämättä verotoimistoon siisteinä nippuina lähettää. Vähennysoikeus koski vain valtionveroa ja sitä eivät ihan pienen eläkkeen saajat edes maksaneet.  Toivottavasti keskustakin taipuu vauhdittamaan  kilpailukyvyn ja kulutuksen kasvua mieluummin asteikkojen kautta kuin lisäämään verotukseen ”rälssisäätyjä”.